May 24th, 2018, Anthony Wells
11 maata kattavassa kyselyssä kansalaiset nimesivät maahanmuuton ja terrorismin tärkeimmiksi EU:ta kohtaaviksi ongelmiksi
YouGov on suorittanut Firenzen yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa järjestettävää State of the Union -konferenssia varten uuden tutkimuksen 11 EU-valtiossa. Tutkimuksessa tarkastellaan ihmisten tärkeimpänä pitämiä Euroopan Unionia kohtaavia ongelmia, sitä luottavatko ihmiset EU:n hallintoon vai paikallisiin hallintoihin enemmän ongelmien ratkaisemisessa, ja sitä miten paljon muiden Unionin jäsenmaiden auttamista kannatetaan.
Suoritimme kyselyn kuudessa suurimmassa EU-maassa (Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Puola) sekä Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa, Kreikassa ja Liettuassa varmistaaksemme, että katamme laajalti EU:n eri osat.
Tärkeimmät Eurooppaa kohtaavat ongelmat
Euroopan Unioni on monimuotoinen liitto, jossa eri maiden huolenaiheissa ja ongelmissa esiintyy jyrkkiäkin eroja. Kolmessa eteläisessä kyselyyn osallistuneessa Euroopan maassa työttömyys koettiin suureksi ongelmaksi, mutta muualla Euroopassa ei niinkään.
Terrorismia pitivät suurena ongelmana britannialaiset, ranskalaiset ja saksalaiset vastaajat, kun taas terveydenhoito ja sosiaaliturva ovat pohjoisissa Euroopan maissa ja Puolassa suurena pidettyjä ongelmia. Liettualaiset olivat vastaajista ainoat, jotka mainitsivat inflaation tärkeimmäksi tämänhetkiseksi ongelmaksi, ja Ruotsi ainoa maa, jossa rikollisuus kohosi kärkikolmikkoon.
Samankaltaisia kuvioita on nähtävissä kysyttäessä, mitkä ovat tärkeimmät koko Euroopan Unionia kohtaavat ongelmat. Siinä, missä eteläeurooppalaiset maat mainitsevat työttömyyden, pohjoiseurooppalaisissa maissa mainitaan todennäköisemmin ympäristöasiat. Maahanmuutto ja terrorismi ovat kaksi asiaa, joita kansalaiset halki koko EU:n pitävät tärkeinä Unionia koskettavina ongelmina (vaikka eivät kokisikaan niitä tärkeinä omille mailleen).
Kuka on parhaassa asemassa auttaakseen?
Ei ole nähtävissä suurempia eroja sen suhteen, luottavatko ihmiset kansallisten hallintojensa vai EU:n apuun ongelmien ratkaisemisessa. Ilmastonmuutos on ainoa osa-alue, jolla ihmiset luottavat huomattavasti enemmän Euroopan Unionin kykyyn parantaa tilannetta (keskimäärin 32 % ihmisistä luottaa EU:n kykyyn parantaa tilannetta suhteessa 27 % luottamukseen omia hallituksia kohtaan). Kun puhutaan sotilaallisesta puolustuksesta ja suojelusta rikollisuutta ja terrorismia vastaan, ihmiset luottavat enemmän paikallisiin hallintoihin (joskin ero on melko vähäinen).
Erot maiden välillä ovat paljon suurempia. Vaikka tiettyjä trendejä onkin havaittavissa (pohjoiset ja läntiset Euroopan maat esimerkiksi luottavat omiin hallituksiinsa enemmän kuin EU:n hallintoon, kun taas itäisessä ja eteläisessä Euroopassa tilanne on päinvastainen), tulos heijastelee luultavasti kunkin maan kansalaisten luottamusta omaan paikalliseen hallintoonsa.
Tanskassa luottamus maan hallituksen kykyyn parantaa asioita on keskimäärin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin luottamus EU:hun. Ruotsissa ero on 9 prosenttiyksikköä, ja Britanniassa ja Ranskassa seitsemän. Toisessa ääripäässä liettualaisten luottamus EU:n kykyyn parantaa asioita on yksitoista prosenttiyksikköä korkeampi kuin luottamus omaan hallitukseen, kun taas Kreikassa ero on seitsemän prosenttiyksikköä.
Kuinka halukkaita ihmiset ovat auttamaan muita avun tarpeessa olevia EU-maita?
Kun tarkastellaan asenteita solidaarisuutta ja väliintuloa kohtaan EU:ssa, on havaittavissa kontrasti toisaalta pohjoisen ja eteläisen Euroopan, ja toisaalta itäisen ja eteläisen Euroopan välillä. Erot heijastelevat suurilta osin (mutta eivät täysin) eroja niiden EU-maiden välillä, jotka maksavat EU:n kassaan enemmän kuin ottavat vastaan, ja niiden, jotka saavat enemmän kuin maksavat.
Kun vastaajia pyydettiin asettamaan itsensä asteikolle 0-10, jossa nolla tarkoittaa vain omasta maasta piittaamista ja 10 merkitsee kaikista EU-maista välittämistä tasavertaisesti, keskimääräiset pisteet läntisessä/pohjoisessa Euroopassa olivat 4,7 kun taas eteläisessä/itäisessä Euroopassa pistemäärä oli 6,3.
Sama eroavaisuus on havaittavissa, kun tarkastellaan joitain yksittäisiä esimerkkejä – esimerkiksi sitä, tulisiko Euroopan Unionin valtioiden tarjota apua, jos toista EU-maata kohtaisi velkoihin, työttömyyteen, maahanmuuttoon tai luonnonkatastrofiin liittyvä kriisi. Keskimäärin 62 % vastaajista eteläisessä ja itäisessä Euroopassa ovat sitä mieltä, että jäsenvaltioiden tulee tarjota apua, suhteessa 47 %:iin vastaajista pohjoisessa ja läntisessä Euroopassa.
Kriisin tyypistä riippuen esiintyy kuitenkin mielenkiintoisia eroavaisuuksia. Selkeä enemmistö on sitä mieltä, että Euroopan Unionin maiden tulee auttaa, jos toista jäsenmaata kohtaa luonnonkatastrofi, ja useimpien mielestä myös silloin, kun toista EU-maata kohtaa pakolaisaalto. Ihmiset suhtautuvat vähemmän innokkaasti EU-jäsenien auttamiseen, jos toista maata kohtaavat työttömyys tai velkaongelmat.
Pohjoiset EU-jäsenvaltiot kannattavat myös EU:n kasvavaa rahankeruuta ja -käyttöä vähemmän todennäköisesti kuin eteläiset – yhtä mielenkiintoista poikkeusta lukuun ottamatta.
Etelä-Euroopan lisäksi myös saksalaiset vastaajat tukevat korotuksia EU:n verotukseen ja rahankäyttöön. Oletettavissa on, että eteläisten maiden vastaajat kannattavat korotuksia EU:n verotukseen ja rahankäyttöön koska he kokevat, että heidän kotimaansa tulee todennäköisemmin hyötymään tuloista vastaanottajina. Saksalaiset vastaajat puolestaan uskovat kenties, että EU:n veronkorotusten kannustamisen myötä kustannukset voisivat jakautua jatkossa tasaisemmin, siinä missä Saksa osallistuu niihin nykyisellään suurella osuudella.
Photo: Getty